Tänään oli valtavan kuuma päivä. Vein lastani kesälomalle, ja siinä usean tunnin kotimatkalla se ajatus yhtäkkiä nousi mieleeni. Mitäs jos alkaisin sijaissynnyttäjäksi, kohdunvuokraajaksi? Olen usein miettinyt munasolun luovuttamista, mutta en voisi tehdä sitä. Tuntuisi, kuin adoptoisin oman lapseni. Mutta jospa minä kantaisinkin kohdussani toisten ihmisten jälkeläistä, sellaista, joka on saanut alkunsa toisen ihmisen munasolusta? Kyseessä ei silloin olisi oma lapseni, vaan lapsi, joka on tavallaan hoidossa minulla, vaikkakin mahan sisällä.

Ilmeisesti kohdunvuokraus on Suomessa laitonta, mutta mietin, onnistuisiko se kiertoteitse. Hoidot voisi suorittaa ulkomailla, kotimaassa sitten lapsen isä tunnustaisi lapsen omakseen, ottaisi sen vaimonsa kanssa "huoltoonsa" ja sen jälkeen minä antaisin lapsen sen äidille adoptiossa.

Varmasti minua joku pitää outona. Miksi kukaan rupeaisi noin suureen operaatioon? Pohdin itse puoltavia seikkoja: Minulla on neljä omaa lasta, ja olen nauttinut aina raskauksista sekä synnytyksistä. En itse tahdo kuitenkaan enempää lapsia. Raskauteni ja synnytykseni ovat sujuneet normaalisti, minulla ei ole ollut keskenmenoja, olen tullut aina todella helposti raskaaksi. Minulla ei ole puolisoa, joten hänkään ei voi laittaa vastaan. Voisin auttaa jotain pariskuntaa saamaan sen ihan oman lapsen.

Heitin ajatuksen parilla keskustelupalstalla. Katsotaan, millaisia ajatuksia se herättää muissa!